YKSI MIES, KAKSI POMOA

Kakkosvuoden opiskelijat kävivät äidinkielentunneilta Seinäjoen kaupunginteatterissa katsomassa ja kokemassa mainion ja hulvattoman Janne Katajan tähdittämän teatteriesityksen Yksi mies, kaksi pomoa. Alla Emilian ja Elinan ajatuksia esityksestä:

YKSI MIES, KAKSI POMOA

Ajatuksia ennen esitystä

Menemme luokan kanssa katsomaan 5.10. Seinäjoen kaupunginteatteriin Yksi mies, kaksi pomoa näytelmää.

Esitys kertoo Franciksesta (Janne Kataja), joka on nälkäinen ja työtön luuseri, jota onni potkaisee ja hänellä on kaksi pomoa näiden tietämättä toisistaan. Luvassa on kaksi palkkaa, mutta samalla mahdoton ruljanssi, kun Francis pyrkii pitämään toisiaan etsivät pomot erillään. Toinen pomoista on toisen valepukuinen tyttöystävä ja poliisikin on parivaljakon perässä.         

Yksi mies, kaksi pomoa on Brittiläisen Richard Beanin menestyskomedia vuodelta 2011.

Minulla on korkeat odotukset näytelmästä. Esityksessä kun on hyvät ammattitaitoiset näyttelijät. Huumoria ei varmasti puutu tästä näytelmästä. Tykkään käydä teatterissa ja odotan innolla iltaa.

Esityksen kesto oli 2h30min tauon kanssa.

Ajatuksia esityksen jälkeen

Esitys oli todella hyvä. Oli huumoria ja hauskoja kohtauksia. Piti kuunnella tarkasti, ettei tippunut juonesta. Parasta näytelmässä oli mielenkiintoinen juoni ja hyvät, osaavat näyttelijät. Huonoa sanottavaa ei oikeastaan edes ole.

Paras hahmo oli se pappa (en muista nimeä) ja Francis, pappa oli vaan hauska ja Francis niin hömelö, että kiinnosti katsoa hänen kommelluksiaan. Hauskin kohtaus oli varmaan se, kun papparaukka tipahti ne portaat alas monesti muiden toimesta.

Musiikki oli loistavaa. Oli hienoa, kun oli livebändi näytelmässä mukana tuomassa sitä omaa tunnelmaa. Kaikki näyttelijät ottivat hyvin roolinsa haltuun ja puvustajille ja lavastajille 10++

Esityksestä mieleen jäi se niin sanottu ”katsoja”, joka joutui lavalle avustamaan ja sai lopuksi vedet ja vaahtosammutinjauheet päällensä. Esitys oli kaikin puolin yksi hauskimmista näytelmistä mitä olen käynyt katsomassa. Teatteriin on aina kiva mennä! Tykkään. Lisää tällaisia päiviä!

Emilia

 

 

 

Yksi mies kaksi pomoa

Torstaina illalla 5.10 klo 19 pääsimme kouluryhmän kanssa Seinäjoen kaupunginteatteriin katsomaan humoristista Richard Beanin kirjoittamaa brittikomediaa. Näytelmän nimi oli Yksi mies, kaksi pomoa. Alkuperäinen nimi on englanniksi One Man, Two Guvnors.

Pääroolissa oli Janne Kataja, joka esitti Francisiä. Päähenkilö on nälkäinen sekä työtön luuseri. Häntä onni potkaisee, kun kaksi pomoa palkkaa hänet samaan aikaan. Francis yrittää pitää etsivät pomot erossa toisistaan, ettei hänen huijauksensa paljastuisi. Tilanne on, että toinen pomoista on toisen naamioitunut tyttöystävä. Francis huijaa molempia pomoja, jotta saisi rahaa ruuan ostoon. Lisäksi hän saa poliisit peräänsä. Naurua kyllä riittää kaikille.

Lähdin hyvin mielin katsomaan näytelmää ja luulen, että opin jotain uutta. Odotukseni olivat, että näytelmässä olisi jotain järkeä, ettei koko ajan puhuttaisi pelkkiä tyhmyyksiä.

Mielestäni näyttelijöillä oli hyvin suunnitellut, värikkäät puvut, etenkin naisilla. Puvut sijoittuivat vuoteen 1960. Valotekniikka oli hyvä, mutta suuntaili mielestäni välillä minuun päin. Musiikki oli hyvää kuultavaa, mutta ehkä liian kovaa kuului lähikatsojille. Lavastus oli suunniteltu mahtavasti! Se sopi hyvin siihen, missä hahmot esiintyivät, esim. ravintola, rappuset.

Parhaita kohtauksia, missä nauroin, olivat Francisin syöminen koko ajan nälkäänsä, tarjoilijamiehen putoaminen rappusissa, kun Francis yritti kantaa pomon matka-arkun, muttei pystynyt sitä nostamaan kaikin voimin, Francisin hauskat kyselyt ja vastaukset katsojilta, lyöminen turpaan, tulipalo ravintolassa, kun palosammuttimella yritettiin sammuttaa palo, ja nainen, joka pyydetiin katsomosta, sai vaahtoa niskaansa! Kävi häntä sääliksi. En varmaan koko ajan nauranut samoille jutuille kuin kaikki muut, kun en aina ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hauskaa. Tauko tuli sopivaan aikaan.

Mielestäni näytelmässä olisi voinut olla vähän tai ei ollenkaan kiroilua! Juoni oli suunniteltu ja toteutettu hyvin. Lippu maksoi opiskelijoille vain 17.50 euroa, koulu maksoi lipun.

 

Harmi, ettei saanut tuoda teatterisaliin mukana ruokia ja juomia eikä valokuvata. Ehkä olisin heittänyt nälkäiselle päähenkilölle vähän syötävää J. Kaikkein tärkein opetus näytelmässä mielestäni oli, ettei kannata huijata pomoa saadakseen palkkansa ja näytettiin, millainen on todellinen kova, raskas, tehty työ.

Annan tälle näytelmälle 7 pistettä. Se yhä pyörii mielessäni.

Elina